Valokuvausta

Olen innostunut valokuvauksesta. Tai no oikeastaan eihän tämä mikään tuore juttu ole, sillä innostuin valokuvauksesta yläasteen valokuvauskurssilla eli melkeen 20 vuotta sitten. Silloin hankin itselleni järjestelmäkameran, jota käytin kyllä aktiivisesti, mutta täyttä hyötyä en siitä osannut ottaa irti. Pojan syntymän jälkeen saatiin hankittua uusi hieno digijärkkäri, jota nyt hitaasti, mutta toivottavasti joku päivä taitavasti opin käyttämään. Aikaa kameran käytön opetteluun on turhauttavan vähän, joten valitettavasti vieläkin joutuu turvautumaan automaattiasetuksiin. 

Tässäpä kuitenkin sunnuntain syysauringon innoittamia kuvia.

Vielä on leikattu jalka karvaton.

Ei saa unohtaa Niiloa

Jotenkin tuntuu, että tämä yhtäkkinen rahapussin verottaminen Niilon eläinlääkärikäyntien muodossa yrittää viestittää meille, että ei saa unohtaa Niiloa. ONNEKSI siis olemme selvinneet asioista rahalla. Viikko Pirkon polvileikkauksesta oli Niilon vuoro käydä eläinlääkärillä. Ihan suunnitellusti Niilo meni hammasten puhdistukseen ja tiedossa oli myös ainakin yhden hampaan poisto. Hampaita pitikin poistaa useampi ja hintalappu oli melko järkytys. Eikä siinä edes kaikki. Suukalusto oli niin huonossa kunnossa, että lisää hampaiden poistoja oli tiedossa ja mielellään mahdollisimman pian. Ja hinta tulisi olemaan samaa luokkaa kuin tämä ensimmäinen käynti. No jotta nyt rahankulu ei tähän jäisi iski Niilolle viime lauantaina akuutti virtsatietulehdus, joka vääti päivystyskäynnin kaikilla mahdollisilla kokeilla ja tutkimuksilla. Eikä muuten selvitty parilla kympillä tästäkään reissusta.

No mutta onhan Niilo kuitenkin ihan paras ja huippu ja ikääkin kunnioitettavat 10-vuotta :)

4 viikkoa leikkauksesta

Pirkon patellaluksaatioleikkauksesta on nyt kulunut 4 viikkoa. Kaikki tuntuu menevän hyvin ja toivotaan kovasti, että jatkuukin samaan malliin. Myönnettäköön, että viitseliäisyys kuntoutusharjoituksiin ei ole kokoajan ihan parhaimmillaan. Päivät täyttyy kaikenlaisesta, tietenkin enimmäkseen puolivuotiaan pojan kanssa puuhaamisesta. Pirkon kanssa ei ole päivisin leinkkeilyä kummemmin aikaa puuhata, koska huomio menee poikaan. Iltaisin kun poika saadaan nukkumaan voi hyvinkin helposti olla jaksaminen lähellä nollaa. No voisihan tässä kyllä miettiä myös sitä kuinka paljon on tarpeeksi. Tosiasia on, että täysin "kuntoutuksettomia" päiviä on viikossa ollut maksimissaan kaksi ja useimmiten näinäkin päivinä on lenkkeilyt kuitenkin hoidettu kunnolla.

Fysioterapeutilta saadut ohjeet viikoille 3-5 ovat muuten samat kuin aikaisemmat, mutta lisänä näihin:

- Liikuntaa n. 20 min / 3-4 kertaa päivässä. 

Tällä hetkellä käymme päivittäin yhden noin 30 min rauhallisen lenkin, 

yhden noin 20 min lenkin ja pari pientä pissatuslenkkiä.

- Etutassujen nostelua.

Tämä aiheuttikin sopivasti päänvaivaa minulle. Luonnollisesti ajattelin heti, että tassun nostelut opetetaan Pirkolle tempuksi. Mutta kun koira on herkkä ja epäluuloinen niin sitä se sitten on tosissaan.. Normaalireaktio useimmille koirille on namien esille ottamisesta inostuminen ja jopa röyhkeä namien vaatiminen eri keinoin. No mitäs tekee Pirkko?? No tietenkin laittaa hännän koipien väliin ja pyrkii pakenemaan paikalta ihan selvästi ajatellen, että jotain kamalaa hänelle varmasti kohta tehdään. Eli ennen kuin päästiin itse etutassujen nosteluun täytyi muutama ilta käyttää siihen, että namit on kiva juttu eikä johda mihinkään kamaluuteen. Harjoittelun alottamisesta ehkä neljäntenä iltana oltiin edetty siihen, että Pirkko koskee tassulla nyrkkiin jossa nami on :)

 

Yhden harjoituksen olen jättänyt pois, koska arvioin sen olevan enemmän haitaksi kuin hyödyksi Pirkolle. Tässä painonsiirtoharjoituksessa siis "tönitään" koiran takapäätä puolelta toiselle, jolloin koira itse hakee tasapainon kuntoutettavalle jalalle. Kun Pirkko tosiaankin on niin herkkis, oli tämän harjoituksen anti siinä, että Pirkko jännitti koko kroppansa tästä hellästä tönimisestä eikä takuulla hakenut luonnollista tasapainoa takajaloillaan. Tässä kohtaa luotan enemmän omaan arviooni Pirkon parhaasta.

Hierojalla

3 viikkoa leikkaukseta ja Pirkko kävi ensimmäistä kertaa hierojalla. Hierojalla käynti antoi luottamusta asioiden etenemiseen. Tässä vaiheessa Pirkko käyttää kaikkia jalkojaan suhteellisen tasapainoisesti. Lihakset on tilanteeseen nähden hyvässä kunnossa, ei suurempia jumeja. Hieroja suositteli kuitenkin osteopaattia, koska ongelmat todennäköisesti on selkeämmin Pirkolla rangassa kuin lihaksissa. Uskon kyllä itsekin osteopatian tehoon, mutta onhan se kallista :( No, pistämme vakavaan harkintaan. Hieronakäyntejä ollaan kuitenkin varattu jo eteenpäinkin. 

Kaasua ja jarrua

Eilen kävimme Pirkon kanssa fysioterapeutilla. Leikkauksen hintaan kuului yksi fysioterapiakäynti eläinsairaalan omalla fysioterapeutilla. Minulla oli mukana aikaisemmat fysioterapeutilta saadut ohjeet ja lähinnä kävimme ne läpi. Samoilla linjoilla oli tämäkin fysioterapeutti, mutta ehkä halukas vähän lisäämään vauhtia eri harjoitusten suhteen. Kyseinen fyssari jopa suositteli tekemään nyt jo sellaisia harjotteita, esim. istumiset, maahanmenot, epätasaisemmassa maastossa hidas käynti, jotka toinen fyssari oli meiltä ehdottomasti tässä vaiheessa kieltänyt. No tässäpä nyt sitten pähkäillään kenen ohjeistuksilla mennään.. Jokseenkin kuitenkin lähtisin ennemminkin tälle "hitaasti hyvä tulee" -linjalle enkä rynnisi heti metsään ylämäkiä tallaamaan.

Takapakkia tuntuikin sitten tulevan heti seuraavana aamuna. Aamulla Pirkko oli tavallista herkemmän (kipeämmän?) oloinen, lenkilläkin meni hetken kolmella jalalla loikkien (jota ei siis ole enää hetkeen tehnyt). Lenkiltä kotiin tullessa tarkastin haavan tilanteen. Haava näytti taas huonommalta. Soitin eläinlääkärille ja saimme onneksi heti ajan. Tilanne ei ollut kuitenkaan ollenkaan niin surkea. Haava näytti pieniä tulehduksen merkkejä, joten saimme uuden antibioottikuurin. Täytynee siis jatkaa kaulurin kanssa vielä niin kauan, että haava paranee kunnolla. Tämä jarrutti ainakin meidän vesijuoksuhaaveita. Toivottavasti haavan parannuttua on vielä riittävän lämmin vesi järvessä.

Kaulurista eroon.. no ei sittenkään

Eilen kävimme poistattamassa Pirkon polvessa olleen metallihakaset (joilla siis iho kiinnitetty oikeiden tikkien päällä). Tämä tuntui jo isolta askeleelta eteenpäin, koska tätä myötä saimme myös jättää kaulurin pois käytöstä. Heti tänään aamulla kuitenkin huomioin, että Pirkko oli ilmeisesti hieman rassannut haavaa, eikä se näyttänyt aivan siistiltä. Soitin eläinlääkäriin, mistä sain vahvistuksen ajatukselleni jatkaa kaulurin käyttöä. Lisäksi haavan suihkuttamista pitäisi jatkaa tai aloittaa uudestaan.

Eli tötteröpäänä mennään vielä..

Polven kuntoutusta viikot 1 - 2

Ensimmäinen viikko polven leikkauksen jälkeen meni ilman erityisiä kuntoutustoimenpiteitä. Lääkärin ohjeistus sisälsi pelkästään liikunnan rajoittamisen pakollisiin lyhyisiin ulkoiluihin. Pirkko oli myös antibioottikuurilla ja sai päivittäin tulehduskipulääkkeen. Haavaa piti suihkuttaa pari kertaa päivässä ja suojata tietenkin kaulurin avulla. Kuntoutussuosituksena oli fysioterapia ja vesijuoksu.

Toinen viikko alkoi sopivasti fysioterapeutilla käynnillä. Vesijuoksua ei vielä aloitettu, mutta fyssari hieroi Pirkon ja antoi kotikuntoutusohjeet. 

Viikkojen 1 - 2 ohjeet:

- Minimaalinen liikunta kivun rajoissa  5-10 min kerralla

- Hidas käynti tasamaalla

- Painonsiirtoharjoitukset 

(työnnetään rauhallisesti takapään painoa sivulta toiselle, koira hakee itse tasapainon)

- Takaraajojen pumppaaminen (koukistetaan ja ojennetaan takaraajaa rauhallisesti) 

 - Rangan venytys

Lisäksi vesijuoksun sais aloittaa mahdollisimman pian ja fysioterapeutin vesijuoksualtaan vaihtoehtona olis myös järvessä kävelyttäminen maksimissaan 1 min kerrallaan. Vesiharjoituksia ei kuitenkaan olla vielä aloitettu kun halusin antaa vielä haavalle aikaa parantua.

Näitä ollaan siis tehty vähintään kerran päivässä.