No niin, kannatti lähtee itsenäisyyspäivänä Seinäjoelle asti loistaviin olosuhteisiin kisaamaan. Täytyy myöntää, että odotukset ei ollut korkealla, kun mietin, mitä tulevat ihanneajat tulis mahdollisesti olemaan.. Ajatushan oli, että kisoihin lähdetään nyt taistelemaan eikä varmistelemaan. Nyt olen kyllä melko tyytyväinen kaikkiin tuloksiin, vaikka ne kovin vaihtelevat olikin.
D-kisa (agi) ratavirh. 5, aikavirh. 5,30, tulos 10,30, 10. sija
E-kisa (hyppy) ratavirh. 0, aika -3,99, 20. sija
F-kisa (agi) ratavirh. 15, aikavirhe 7,91, tulos 22.91, 20. sija
(tuomarina Anne Savioja)
Kisapäivä aloitettiin agilityradalla. Alkuun mukavat aitakiemurat, jotka selvitettiin kivasti. Kuitenkin vasta alun kiemuroiden ja pujottelun jälkeen päästiin parhaaseen vauhtiin. Yhteen mutkaan pikku riskillä persjättö, joita harvemmin kisoissa viljelen. Eka virhe oli täysin omaa huolimattomuuttani, kun ohjasin putkeen ja turhaan kiirehdin kohti seuraavaa estettä, jolloin Niilo tulikin putkesta ulos ja siitä kielto. Ihanneaika ylittyi siis yli 5 sekuntia, joten ilman putken kieltoakin ja sen suht hidasta korjausta ihanneaika olis todennäköisesti ylittynyt muutamalla sekunnilla.
Toinen rata oli hyppyrata, eikä sille ollut suurempia odotuksia. Tiedossa kun on, että suurin ongelmamme on ihanneajat ja harvemmin ne hyppäreillä on yhtään löysempiä kuin agiradoilla. Tällekin radalle lähdettiin täysillä. Alussa heti tiukkaa käännöstä, mikä tekee lähdöistä meille tuskaisen hitaita. Taas parhaaseen vauhtiin päästiin alkukiemuroiden jälkeen vasta pujottelulla. Radan keskivaiheella mutkaputkessa näin Niilon keräilevän itseään, eli ilmeisesti siellä oli jokin muksahdus tapahtunut. Putken jälkeen kaikki mutkat tiukoiksi ja loppurutistus. Ja ihme ja kumma aika riitti eikä virheitäkään tehty! Sieltä se nolla sitten tuli!! Vielä se siis on meillekin mahdollista, niihin ihanneaikoihin pääsy siis.. :)
Kolmas rata jänskätti mua ehkä eniten sillä, että kuinka meidän kummankin kunto vielä riittää. Kumpikaan kun Niilon kanssa ei olla mitään parhaimmalla kunnolla varustettuja.. Viimeinen rata vaikutti kuitenkin lupaavalta, koska alussa heti lähdettiin aika suorilla aitalinjoilla. Radan suoritus tuntu todella hyvältä aina keinulle asti, missä en tajunnut varmistella ja Niilo teki lentokeinun.. Uskomatonta... Tästä kuitenkin jatkettiin iloisesti ja seuraavaksi Niilo jättää menemättä suoralla linjalla olevaan putkeen. Edellisen radan putkimuksahdus oli siis jäänyt mieleen, eikä putkeen meno tuntunut enää niin hyvältä idealta. Tästäkin vielä jatkettiin rauhassa loppuun ja vielä viimeisen putken kohdalla kielto, kun putket ei siis oikeesti enää tuntunut kivalta.. Tiedämme siis mihin asiaan on syytä kiinnittää huomiota tulevissa treeneissä.. Kaikista tämän radan ongelmista huolimatta oli mahtavaa huomioida, että tällä viimeisellä radalla Niilo ehkä meni kuitenkin parasta vauhtiaan.
Mukana tällä pitkällä ja raskaalla, mutta kuitenkin niin antoisalla reissulla meillä oli tsemppareina mukana myös Esa ja Kerttu. Kiitos heille! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti