Laiskottelun huipentuma..

No niin, nyt on sekä talon emäntä että isäntä sairastaneet jonkin luokan flunssat, toivottavasti viimeiset tälle vuodelle. Tästä sairastamisesta johtuen on sitten koko perhe viettänyt aikaansa hyvin pitkälle sohvalla (Kerttu ja Niilo raheilla, kun sohvalle ei enää saa tulla). Täytyy nostaa hattua Kertulle ja Niilolle kun ovat jaksaneet säilyttää järjen päässään. Kumpikin on ollut suhteellisen tyytyväinen laiskotteluun, eikä suurempia stressireaktioita ole ollut nähtävissä.

Nyt kun emännän kunto alkaa palailemaan, täytyy alkaa palauttamaan kuntoa Kertulle ja Niilollekin. Niilon kohdalla erityisesti, sillä ensi sunnuntaina olis tiedossa kolmen startin kisat Seinäjoella. Sinne lähdetään sitten taistelemaan nollista, eikä varmistella yhtään mutkaa. Pakkohan se on nyt alkaa jo uskomaan, että varmistelulla niihin ihanneaikoihin ei päästä vaan riskejä on otettava. Toivotaan, että muistan tämän sitten ratoja suorittaessakin ja ennen kaikkea toivotaan, että tästä oivalluksesta olis jotain oikeaa hyötyä nähtävissä tulostenkin muodossa.

Seuraavassa tekstissä on jo aika paneutua niihin Kertun agilitytavoitteisiin.. ja samalla vois varmaan miettiä tavoitteet Niilonkin treenaamiselle.