Muistathan käydä kommentoimassa tai jättämässä jonkun merkin itsestäsi kun vierailet blogissamme!

tiistai 8. joulukuuta 2009

Viimeinkin nolla!

No niin, kannatti lähtee itsenäisyyspäivänä Seinäjoelle asti loistaviin olosuhteisiin kisaamaan. Täytyy myöntää, että odotukset ei ollut korkealla, kun mietin, mitä tulevat ihanneajat tulis mahdollisesti olemaan.. Ajatushan oli, että kisoihin lähdetään nyt taistelemaan eikä varmistelemaan. Nyt olen kyllä melko tyytyväinen kaikkiin tuloksiin, vaikka ne kovin vaihtelevat olikin.

D-kisa (agi) ratavirh. 5, aikavirh. 5,30, tulos 10,30, 10. sija
E-kisa (hyppy) ratavirh. 0, aika -3,99, 20. sija
F-kisa (agi) ratavirh. 15, aikavirhe 7,91, tulos 22.91, 20. sija
(tuomarina Anne Savioja)

Kisapäivä aloitettiin agilityradalla. Alkuun mukavat aitakiemurat, jotka selvitettiin kivasti. Kuitenkin vasta alun kiemuroiden ja pujottelun jälkeen päästiin parhaaseen vauhtiin. Yhteen mutkaan pikku riskillä persjättö, joita harvemmin kisoissa viljelen. Eka virhe oli täysin omaa huolimattomuuttani, kun ohjasin putkeen ja turhaan kiirehdin kohti seuraavaa estettä, jolloin Niilo tulikin putkesta ulos ja siitä kielto. Ihanneaika ylittyi siis yli 5 sekuntia, joten ilman putken kieltoakin ja sen suht hidasta korjausta ihanneaika olis todennäköisesti ylittynyt muutamalla sekunnilla.

Toinen rata oli hyppyrata, eikä sille ollut suurempia odotuksia. Tiedossa kun on, että suurin ongelmamme on ihanneajat ja harvemmin ne hyppäreillä on yhtään löysempiä kuin agiradoilla. Tällekin radalle lähdettiin täysillä. Alussa heti tiukkaa käännöstä, mikä tekee lähdöistä meille tuskaisen hitaita. Taas parhaaseen vauhtiin päästiin alkukiemuroiden jälkeen vasta pujottelulla. Radan keskivaiheella mutkaputkessa näin Niilon keräilevän itseään, eli ilmeisesti siellä oli jokin muksahdus tapahtunut. Putken jälkeen kaikki mutkat tiukoiksi ja loppurutistus. Ja ihme ja kumma aika riitti eikä virheitäkään tehty! Sieltä se nolla sitten tuli!! Vielä se siis on meillekin mahdollista, niihin ihanneaikoihin pääsy siis.. :)

Kolmas rata jänskätti mua ehkä eniten sillä, että kuinka meidän kummankin kunto vielä riittää. Kumpikaan kun Niilon kanssa ei olla mitään parhaimmalla kunnolla varustettuja.. Viimeinen rata vaikutti kuitenkin lupaavalta, koska alussa heti lähdettiin aika suorilla aitalinjoilla. Radan suoritus tuntu todella hyvältä aina keinulle asti, missä en tajunnut varmistella ja Niilo teki lentokeinun.. Uskomatonta... Tästä kuitenkin jatkettiin iloisesti ja seuraavaksi Niilo jättää menemättä suoralla linjalla olevaan putkeen. Edellisen radan putkimuksahdus oli siis jäänyt mieleen, eikä putkeen meno tuntunut enää niin hyvältä idealta. Tästäkin vielä jatkettiin rauhassa loppuun ja vielä viimeisen putken kohdalla kielto, kun putket ei siis oikeesti enää tuntunut kivalta.. Tiedämme siis mihin asiaan on syytä kiinnittää huomiota tulevissa treeneissä.. Kaikista tämän radan ongelmista huolimatta oli mahtavaa huomioida, että tällä viimeisellä radalla Niilo ehkä meni kuitenkin parasta vauhtiaan.

Mukana tällä pitkällä ja raskaalla, mutta kuitenkin niin antoisalla reissulla meillä oli tsemppareina mukana myös Esa ja Kerttu. Kiitos heille! :)

tiistai 1. joulukuuta 2009

Laiskottelun huipentuma..

No niin, nyt on sekä talon emäntä että isäntä sairastaneet jonkin luokan flunssat, toivottavasti viimeiset tälle vuodelle. Tästä sairastamisesta johtuen on sitten koko perhe viettänyt aikaansa hyvin pitkälle sohvalla (Kerttu ja Niilo raheilla, kun sohvalle ei enää saa tulla). Täytyy nostaa hattua Kertulle ja Niilolle kun ovat jaksaneet säilyttää järjen päässään. Kumpikin on ollut suhteellisen tyytyväinen laiskotteluun, eikä suurempia stressireaktioita ole ollut nähtävissä.

Nyt kun emännän kunto alkaa palailemaan, täytyy alkaa palauttamaan kuntoa Kertulle ja Niilollekin. Niilon kohdalla erityisesti, sillä ensi sunnuntaina olis tiedossa kolmen startin kisat Seinäjoella. Sinne lähdetään sitten taistelemaan nollista, eikä varmistella yhtään mutkaa. Pakkohan se on nyt alkaa jo uskomaan, että varmistelulla niihin ihanneaikoihin ei päästä vaan riskejä on otettava. Toivotaan, että muistan tämän sitten ratoja suorittaessakin ja ennen kaikkea toivotaan, että tästä oivalluksesta olis jotain oikeaa hyötyä nähtävissä tulostenkin muodossa.

Seuraavassa tekstissä on jo aika paneutua niihin Kertun agilitytavoitteisiin.. ja samalla vois varmaan miettiä tavoitteet Niilonkin treenaamiselle.

maanantai 23. marraskuuta 2009

Niilon kisat ja Kertun treenit

Sunnuntaina käytiin Niilon kanssa Niihamassa Tamskin kisoissa kisaamassa kaksi starttia. Tulokset oli aika vaihtelevat..

A-kisa
(agi), ratavirh. 0, aikavirh. 1,00, tulos 1,00, 5. sija (tuomarina Anne Huittinen)
B-kisa (agi), tulos hyl, (tuomarina Sari Mikkilä)

A-kisa tuntui oikeen mukavalta. Alku oli melko hidas, mutta puolivälissä Niilo kiihtyi jo huomattavasti parempaan vauhtiin. Radalla oli myös pöytä, joka harjoituksen puutteesta ja lähes täydellisestä unohduksesta johtuen on aika epävarma. Pöytä suoritettiin kuitenkin puhtaasti, mutta sen suoritus myöskin hidasti Niilon vauhtia. Uskon, että tuo sekunnin yliaika tuli juuri aloituksessa ja pöydälle menosta ja sieltä lähdöstä. Sekunnin yliaika jäi harmittamaan todella paljon, koska nyt oli kuitenkin nähtävissä, että Niilo meni ihan kivaa vauhtia.. Sitä puhdasta nollaa on nyt kaipailtu jo melko pitkään.

B-kisaan lähdin ajatuksella "kaikki peliin", koska rata vaikutti Niilon kannalta aika hitaalta. Radalla oli useampia takaahyppyjä sekä välistävetoja, jotka aina hidastaa vauhtia. Päätin ottaa kunnon lentävän lähdön ja se onnistuikin niin vauhdilla, etten kerenny ohjaamaan Niiloa toiselle aidalle takaa, vaan Niilo kerkes suorittaa sen väärinpäin. Kakkosesteeltä siis hylly ja loppurata iloisesti loppuun :) Täytyy myöntää, että tämän hyllyradan jälkeen mieli oli paljon keveämpi, kuin sen 1 sekunnin yliajan jälkeen.

Tänään olikin sitten Kertun vuoro äksätä. Treeneissä teemana oli lähinnä kontaktien tsekkaus. Kouluttaja-Jonnan kanssa todettiin, että Kertun kontakteille ei sinällään tarvi tehdä mitään kummempaa, eli ihan ok ovat :) Lisäksi tehtiin pientä ratapätkää, missä huomioitiin jälleen Kertun heikko irtoaminen putkille. Otettiin namialustalla toistoja putkille ja heti oli huomioitavissa parempaa irtoamista. Ahne koira kun on niin lihapullalla on helppo motivoida :) Oli tosi kivaa treenata Kertun kanssa! Erikoista ajatella kuinka eri koira se oli vielä puoli vuotta sitten tai vaikka vuosi sitten tai jos vielä pitemmälle mennään niin pari vuotta sitten.. Huhhuijaa kuinka paljon on menty eteenpäin!

Nyt olis sitten aika Jonnan käskystä miettiä tarkempia tavoitteita Kertun treenaamiselle.. Tuntui aluksi aika hankalalta hahmottaa, kun ajatuksena oli vain, että kunhan alettais saamaan tuloksia kisoissa, eikä vain käytäis siellä haahuilemassa. On siis ollut tarpeellista analysoida, että missä oikeesti kisoissa menee pieleen. Näitä tavoitteita tulen vielä tarkentamaan tännekin, mutta nyt alustavasti ainakin tiedän, että tavoite listalle tulee:

- iloa, irtoamista ja varmuutta hyppyesteille sekä
- iloista irtoamista putkille

Varmaan yksi asia tulee liittymään siihen, että Kerttu kestäis multa paremmin puolenvaihdot, oli ne sitten valsseilla tai takaaleikkauksilla tehtyjä. Toisaalta en tiedä onko ongelma enemmän siinä, että Kerttu tykkää juosta täysillä ja suoraa linjaa, joten Kertun pitäis vain oppia kestämään myös rytmin ja suunnan vaihdot.. En tiedä, tätä täytyy siis vielä miettiä ja analysoida..

Nyt saunaan.. Saapa nähdä tuleeko Niilo taas mukaan. Viimeisimmän saunamaininnan jälkeen Niilo on aktiivisesti tyyrännyt itsensä joka kerta saunaan. Joten saunakoira siitä tais tulla ihan kertarysäyksellä.

lauantai 21. marraskuuta 2009

Niilosta tuli pappa


Kuvaaja Marjo Suosalo

Eilen 20.11. syntyi Niilon ensimmäinen lapsenlapsi Nevicata's Iron Maiden. Emänä Niilon tytär Nevicata's Xena Princess, isänä Nevicata's Vito Corleone. Onnea uudelle elämän polulle!

torstai 19. marraskuuta 2009

Tärkeä vieras, treeniä ja saunomista...

Maanantaina jäi Kertulla treenit väliin, kun meillä oli spesiaali vieras kyläilemässä. Äiti oli junaillut itsensä Kalajoelta saakka meille visiitille. Tiistai päivä olikin Kertulle ja Niilolle mieluisa, kun normaalien aamurutiinien jälkeen ei tarvinnutkaan mennä "pönkähuoneeseen" päivää viettämään, vaan äiti jäi seuraksi. Päivän aikana olikin ulkoiltu moneen kertaan ja jopa käyty Tohloppijärvi kiertämässä. Kiitos äiti kun kävit kylässä, tammikuussa sitten uudestaan. :)

Keskiviikkona palailtiin normaaleihin rutiineihin ja Niilon kans käytiin treenaamassa. Kari oli mukavasti kehittänyt meille taas uutta mietittävää, kun treeneissä testattiin jokaisen omaa ajattelua ja luovuutta. Yksi treenien ratapätkä toteutettiin niin, että jokainen tutustui rataan yksikseen eikä toisten suoritustakaan saanut nähdä. Jännitävää olikin huomata, että kaikki viisi ohjaaja oli löytänyt ihan eri reitit saman radan ohjaamiseen. Niilon kans ensimmäinen yritys meni aika pitkälti penkin alle. Pienellä hiomisella ja aivojen herättelyllä kuitenkin saatiin rata sujuvampaan muotoon. Kaiken kaikkiaan oli treeneissä ilo huomata, kuinka Niilolla oli mukavasti vauhtia ja intoa ihan uskomattoman paljon. Oli pokassa pitämistä kun Niilo komensi mua Mikki Hiiri -äänellään, että "mennään jo, mennään jo!!" Tämä antaa lisätoivoa siitä, että joskos kuitenkin vielä jokupäivä (mielellään jo ens sunnuntaina Tamskin kisoissa) päästäs alle ihanneajan ja vielä puhtaalla radalla.. Toivossa on hyvä elää. ;)

Niin vielä saunomisesta oli sanottavaa... Tiedän, että monet koirat (meidänkin perheestä jo edesmenneet Nelli ja Esteri olivat) ovat kovia saunojia. Kertun ja Niilon kohdalla suhde saunomiseen on kuitenkin ollut aika pidättäytyvä. Jossain vaiheessa Kerttu on alkanut nauttimaan saunomisesta jälkilöylyjen muodossa, mutta Niiloa ei olla saatu saunaan pyynnöistä huolimatta. No tässäkin asiassa pääsi Niilo yllättämään. Keskiviikkona treenien jälkeen Niilo halusi tulla pesuhuoneeseen siksi aikaa kun me Esan kanssa saunottiin. Saunomisen aikana yhtäkkiä huomattiin, että Niilohan nököttää odottavana saunan ovella. Avattiin ovi ja pienen houkuttelun avulla Niilo loikkasi lauteille, siis ihan ylälauteille asti. Heitettiin varovasti löylyä eikä sekään Niiloa haitannut. Saapa nähdä tuleeko tästä Niilolle tapa...

sunnuntai 15. marraskuuta 2009

Alkukankeutta...

Noniin, tästä tämän pitäis sitten lähtee. Jonkin aikaa on ollut suunnitelmissa saada Kertun ja Niilon elämää tänne nettiinkin nähtäväksi ja tässä sitä nyt ollaan. Perfektionisti kun olen toisinaan, en meinaa päästä tässä hommassa alkuun ollenkaan. Luvassa on siis varmuudella paljon muutoksia ennen kuin saan homman rullaamaan kunnolla. Ongelma näyttäis olevan myös se, että kumman vähän noista dogsuista edes löytyy kuvia. Pitänee siis alkaa kantaa kameraa mukana aktiivisemmin.

Tarkoituksena olisi siis kirjailla tänne juttuja Kertun ja Niilon elämästä. Itseasiassa suunnitteillahan on koiranpennun hankinta eli toivottavasti mahdollisimman pian pääsen kirjoittamaan myös tulevan perheenjäsenemme elämästä.