Eilen kävimme Pirkon kanssa fysioterapeutilla. Leikkauksen hintaan kuului yksi fysioterapiakäynti eläinsairaalan omalla fysioterapeutilla. Minulla oli mukana aikaisemmat fysioterapeutilta saadut ohjeet ja lähinnä kävimme ne läpi. Samoilla linjoilla oli tämäkin fysioterapeutti, mutta ehkä halukas vähän lisäämään vauhtia eri harjoitusten suhteen. Kyseinen fyssari jopa suositteli tekemään nyt jo sellaisia harjotteita, esim. istumiset, maahanmenot, epätasaisemmassa maastossa hidas käynti, jotka toinen fyssari oli meiltä ehdottomasti tässä vaiheessa kieltänyt. No tässäpä nyt sitten pähkäillään kenen ohjeistuksilla mennään.. Jokseenkin kuitenkin lähtisin ennemminkin tälle "hitaasti hyvä tulee" -linjalle enkä rynnisi heti metsään ylämäkiä tallaamaan.
Takapakkia tuntuikin sitten tulevan heti seuraavana aamuna. Aamulla Pirkko oli tavallista herkemmän (kipeämmän?) oloinen, lenkilläkin meni hetken kolmella jalalla loikkien (jota ei siis ole enää hetkeen tehnyt). Lenkiltä kotiin tullessa tarkastin haavan tilanteen. Haava näytti taas huonommalta. Soitin eläinlääkärille ja saimme onneksi heti ajan. Tilanne ei ollut kuitenkaan ollenkaan niin surkea. Haava näytti pieniä tulehduksen merkkejä, joten saimme uuden antibioottikuurin. Täytynee siis jatkaa kaulurin kanssa vielä niin kauan, että haava paranee kunnolla. Tämä jarrutti ainakin meidän vesijuoksuhaaveita. Toivottavasti haavan parannuttua on vielä riittävän lämmin vesi järvessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti